tiivistelmä

on ulkoinen ja sisäinen motivaatio ja ne voi muuttua keskenään erilaisista syistä (esim. jos lapselle, joka tekee kotitöitä huvikseen alkaa antaa rahaa hän ei enää jaksa tehdä niitä vapaaehtoisesti.)
ulkoisesta motivaatiosta sisäiseksi motivaatioksi muuttumisessa on eri vaiheita: 1.pakotettu 2. melkeen kiinnostaa 3. kiinnostaa oikeesti 4. omatoiminen ja motivoitunut henkilö

koevastaus

Koevastaus

90%:n mysteeri

Ihminen eroaa muista eliöistä siinä, että se on tietoinen. Tietoinen ajatuksistaan, itsestään, muista. Ihminen on mielenkiintoinen kokonaisuus. Se on toisaalta vaistojen varassa toimiva eläin, toisaalta yhtälöitä ratkova ja omaa tietoisuuttaan pohtiva, ajatteleva, luova ja nimenomaan tietoinen olio. Ihmisillä on edelleen joitakin alkukantaisia refleksejä, kuten orientaatiorefleksi yms. turvallisuuden kannalta välttämättömät selkäytimestä tulevaat refleksit.

Jos ihmiseltä kysytään, miten tiedät olevasi tietoinen, hän vastaa luultavasti aistiensa perusteella saamillaan kokemuksilla. Aistit ovat ihmisen tiedostetun tietoisuuden kannalta tärkein asia. Ilman aistiärsykkeitä ihmisellä ei olisi mitään, ja se menettäisi järkensä. Muistin avulla ihminen muodostaa itsestään minäkuvan ja sisäiset mallit kaikkeen. Tietoisuus on siis aisti-informaation, muistin ja aivojen yhteistyön tulos. 

Tietoisuuden mysteeri. Miksi tietoisuus on askarruttanut kautta aikojen niin biologeja, psykologeja kuin filosofejakin? Tietoisuus on vaikeasti tutkittava ja hahmotettava aihe. Mysteerinä kuitenkin mielestäni pidetään sitä tiedostamatonta 90% osaa. Vain 10% ympäristömme aisti-informaatiosta siis on tietoisessa tarkkaavaisuudessamme. Otsalohko suodattaa aistiemme välittämistä viesteistä tietoisuuteemme vain tilanteen kannalta olennaiset seikat. Sisäiset mallit vaikuttavat myös havaitsemiseemme. 

90%:n mysteeristä on kuitenkin saatu monenlaista selville. Tiedostamatta tehtävät tietoiset asiat esimerkiksi kuuluvat mielestäni tähän. Esimerkiksi autolla ajaminen tapahtuu lähes tiedostamatta henkilöllä, joka on ajellut jo monta vuosikymmentä. Hänen ei tarvitse enää erikseen miettiä auton hallintaa, vaan voi keskittyä paremmin liikennetilanteiden arvioimiseen. Tätä kutsutaan jaetuksi tarkkaavaisuudeksi. Ihminen voi siis tehdä kahta tai useampaa asiaa yhtä aikaa. Tämä käy helpommin, jos toinen tehtävistä on hyvin harjoiteltu ja tapahtuu puoliautomaattisesti.

Tarkkaavaisuutta voi säädellä myös tietoisesti. Tarkkaavaisuuden säätely riippuu myös siitä, millaista ennakkotietoa tai mitä sisäisiä malleja ihmisellä on asiasta jo etukäteen. Jos hänellä on sisäisiä malleja jo valmiiksi, hän voi suunnata tarkkaavaisuutensa tehtävän kannalta olennaisiin asioihin paremmin kuin henkilö, jolle asia on kokonaan uusi.

Sisäiset mallit perustuvat siis muistiin, ja muisti on tietoisuuden kannalta erittäin tärkeä. Ilman muistia emme tietäisi keitä olemme, ketä muut ovat, emme oppisi taitoja, mitään ei tapahtuisi. Sen huomaa esimerkiksi alzheimer-potilaista, jotka eivät muistinsa heikkenemisen takia vaikuta taudin loppuvaiheessa enää lainkaan itseltään. Myös muistissa on näitä kiinnostavia tiedostamattomia osia. Ihminen kykenee muistamaan esimerkiksi motorisia toimintoja sen kummemmin miettimättä. Toiminnallisen muistin avulla opitut asiat tunnistaa siitä, että taidon sanallinen selittäminen on vaikeaa. Esimerkiksi kysymykseen ''kuinka hevosella ratsastetaan'' on hyvibn vaikea vastata, koska se on monien asioiden kokonaisuus. Silti se on kuitenkin mahdollista oppia tekemällä. Piilevä muisti on vähän samantapainen, esimerkiksi salasanan tai jonkin tunnusluvun muistaa tilanteessa, jossa sitä tarvitsee. Jos henkilöltä, jonka muistaminen on piilevää esim. pankkitunnuksen tai pin-koodin kohdalla, kysyy, mikä koodi on, hän ei muistaisi sitä. Kun hän tarvitsee koodia, hänellä ei ole ongelmia sen muistamisessa, koska hänen aivonsa muistavaat sormien liikeradan, joka tarvitaan koodin kirjoittamiseksi. 

Eniten tietoisuutta koskevassa mysteerissä minua on tämän jakson aikana eniten kiinnostaneet unet ja tietoisuus. Erityisesti kysymys, johon en ole saanut vastausta, mietityttää minua. Miten unen aikana voi olla tietoinen? Olen itse monesti unta nähdessäni tajunnut, että tämä onkin vain unta ja kyennyt jopa heräämään unesta, jos olen halunnut. Myös unihalvaukset mietityttävät minua. Unihalvauksessa mieli on hereillä, mutta keho ei. Unihalvauksessa siis ei pysty liikuttamaan eväänsäkään. Unihalvaukseen liittyy usein myös jonkin ''pahan läsnäolon'' tuntemus. Itse en ole unihalvausta koskaan saanut, mutta eräs ystäväni on saanut niitä usein. Hän kertoi nousseensa keskellä yötä istumaan eikä pysty liikuttamaan muuta kuin silmiään, ja silmänurkassaan hän oli näkevinään jotakin tummaa ja liikettä, vaikkei huoneessa varmasti ollut ketään. Miten tämmöiset ilmiöt voi selittää psykologisesti? Mietin, että voisiko tietoisen unen näkemisen ajankohta esimerkiksi juuri valveillaolon ja unen rajamailla. Toisaalta se ei ole kovin todennäköistä, sillä unta nähdään lähinnä rem-unen aikana, joka on valveusasteella valveustilaa huomattavasti matalemmalla. Siksi ''koiranunen'' aikana unen näkeminen olisi erittäin epätodennäköistä. Unen aikana ihminen ei kuitenkaan ole tietoinen. Siksi ilmiö on erittäin kummallinen. Miten voi olla tietoinen kun ei pitäsisi olla tietoinen?

Asioiden hahmottaminen kokonaisuuksina

Työmuistin kapasiteettirajoituksia voidaan kiertää hahmottamalla asioita suurempina kokoniasuuksina. Tietoa tai aistintilaa, joka mielletään kerralla kokonaisuudeksi, kutsutaan hahmotusyksiköksi. Hahmotusyksikköjä on Millerin mukaan 7 (+ tai -2). 

Lyhytkestoisen muistin kapasiteetti on vähän pienempi silloin, kun hahmotusyksiköt ovat suurempia. (Esim sanojen sijasta on täytynyt muistaa lause tms.)

Vaikka hahmotusyksikköjä on rajallinen määrä, joillakin asiantuntijoilla ne saattavat olla hyvin monimutkaisia ja sisältää paljon tietoa. Tällöin lyhytkestoisen muistin kapasiteettirajoituksia on mahdollista kiertää.

Hahmotusyksikön suuruus on suhteellinen asia, koska se riippuu, kuinka suurina kokonaisuuksina ihminen pystyy käsittelemään asiaa mielessään. 

Kuormittuu helposti

Mikäli tehtävän suorittaminen edellyttää useamman hahmotusyksikön käsittelyä yhtä aikaa, saattaa se johata tiedonkäsittelytason ylikuormitumiseen ja suoritustason laskuun.

Mitä enemmän henkisiä voimavaroja joudutaan käyttämään esim. tunteiden hallitsemiseen, sit vähemmän resursseja on käytössä itse ongelmanratkaisuun. 

Asiantuntijan  työmuistin kapasiteetti on kehittynyt harjoittelun avulla, eli amatööreillä menis keskittymiseen hirveest kaikkea mutta ammattilaisilla jää kapasiteettia johonki muuhunki. (esim. se esiintyjävertaus kirjasta)

Hyvin kehittyneiden automatisoituneiden toimintamallien avulla tietyn alan asiantuntija pystyy hahmottamaan aloittelijaa laajemman tietomäärän yhdeksi kokonaisuudeksi.

Työmuistia tarvitaan ohjaamaan ja säätelemään hetkestä toiseen etenevää tiedonkäsittelyä sekä pitämään tehtävään liittyvä teitoa aktiivisena.

Työmuistin osajärjestelmät

Työmuistiin kuuluu kolme toisistaan suhteellisen riippumatonta osajärjestelmää, joissa voidaan käsitellä prosessin aikana tarvittavaa informaatiota.

Komentoyksikkö on eräänlainen keskusmuisti. Se on toiminnoista vastaava yksikkö.

Äännesilmukka eli fonologinen silmukka käsittelee ja tallentaa kuulohavaintoja. (äännesilmukassa äänteet kulkevat hetken, mutta katoavat sitten kuormittamasta muistia seuraavaan asiaan siittyttäessä.)

Visuaalis-avaruudellinen lehtiö käsittelee ja tallentaa näköhavaintoja. (ikään kuin luonnoslehtiö, johon koko ajan piirretään nykyhetken kuvaa ja sitten sivu repäistään pois ja aletaan piirtää uutta kuvaa.)

Nämä järjestelmät ovat ''luonnosmaisia'', nopeita ja niitä voi hetken kuluttua vielä ''lukea'', mutta sitten ne häviävät. 

Tapahtumapuskuri yhdistä äännesilmukkaan, visuaalis-avaruudellisen lehtiöön ja pitkäkestoiseen muistiin liittyvää tietoa.

Komentoyksikkö

Työmuistin keskuksena on kontrolloidusta tarkkaavaisuudesta vastaava järjestelmä, komentoyksikkö.

Se vastaa tarkkaavaisuuden suuntaamisesta, toiminnan ohjaamisesta ja tulevan toiminnan suunnittelusta. Tarvittaessa komentoyksikkö pyrkii laajentamaan tiedonkäsittelyn kapasiteettia hakemalla tietoa suoraan pitkäkestoisesta muistista.

Komentoyksikköä palvelevat alajärjestelmät

Äännesilmukan tehtävänä on äänteellisen, akustisen ja puheeseen liittyvän tiedon ylläpito ja käsittely. Se käsittelee tietoa pelkästään äänteiden perusteella (ei sisällön).

Se helpottaa monimutkaisen puheen tai tekstin ymmärtämistä, koska se säilyttää lauseen ihmisen mielessä sen esiintymisen aikana. Omalta osaltaan äännesilmukka siis laajentaa työmuistin kapasiteettia.

Visuaalis-avaruudellinen lehtiö säilyttää ja käsittelee avaruudellista ja visuaalista informaatiota. Se on kuitenkin paljon laajempi kuin ikoninen muisti. Se pitää muotoon ja väriin liittyvää tietoa aktiivisena työmuistissa. Se toimii myös ''sisäisenä piirturina'', joka käsittelee avaruudelliseen tilaan ja liikkeisiin liittyvää tietoa. 

TYÖMUISTIN TEHTÄVÄON TOIMIA VALOKEILANA, JOKA NOSTAA IHMISEN MIELESSÄ JJOITAKIN ASIOITA TIETOISEN TARKKAAVAISUUDEN KOHTEEKSI :)

MUISTI

Muistin hermostollinen perusta

Eli lyhyesti sanottuna muisti perustuu hermosoluissa tapahtuviin muutoksiin. 

Tutkimusselostusta: 1980 joku ukko kokeili tämmöstä: Kanin silmään puhallettiin ilmaa ja se räpytti silmää mutta ku se yhistetitin ääneenn nii se älys jo aikasemmin laittaa sen silmän kiinni ;) Tutkijat havaitsivat muutoksia pikkuaivojen keskiosassa sijaitsevassa hermosolurakenteessa. Jos ääneen ehdollistuneen jäniksen aivoista tuhosi kyseisen hermosolurakenteen, opittu ehdollistuma hävisi. 

Pikkuaivojen lisäksi muita muistin kannalta tärkeitä aivojen osia ovat amygdala ja hippokampus. Amygdala liittää tunteen tapahtumaan. Esim jos joku ihminen pitää vaikkapa koiran haukuntaa epämiellyttävänä, ei amygdalan vaurioitumisen jälkeen ajattele siinä olevan mitään pahaa. Hippokampus siirtää aistien välittämän tiedon lyhytkestoisesta pitkäkestoiseen muistiin. Hipokampuksen vaurioituminen vie yleensä kyvyn tallentaa uusia muistikuvia. Nämä henkilöt oppivat kuitenkin motorisia toimintoja kuten pelaamaan tennistä, mutta eivät jälkeenpäin muista pelanneensa tennistä.

HERMOSOLUISSA TAPAHTUVAT MUUTOKSET OVAT MUISTIN PERUSTA. (iankaikkisesti aamen.)

Hermoverkoissa välittyvät sähköiset impulssit saavat aikaan uusia muistijälkiä aivoihin ja aktivoivat samall aiempia muistijälkiä.

Lyhytkestoinen muisti perustuu nopeaan aktiviteettiin toisiinsa liittyvissä hermosoluissa. (??? SUOMENTAKAA)

Pitkäkesstoisen muistin taustalla on pysyviä muutoksia soluissa. Hermoston aktivoituessa pitkään ja useaan kertaan solun aksoni (=viejähaarake) haaroittuu --> hermosolujen välille syntyy uusia synaptisia yhteyksiä ja synapsien pinta-ala voi suurentua.

Oppiminen merkitsee myös turhien hermosoluyhteyksien karsiutumista.

Muistin keskeinen osa on aivokuori, joka vastaa eri aistien välittämän tiedon käsittelystä ja tallentamisesta. 

Hermoimpulssit välittyvät aivokurkiaisen kautta aivopuoliskosta toiseen. 

Ihmisen tiedonkäsittelyn rajoitukset

Ihmisellä on vain rajalliset mahdollisuudet käsitellä tietoa mielessään. Ihmisen tiedonkäsittelyjärjestelmä ylikuormittuu tilanteissa, joissa meidän on kiinnitettävä huomiomme moneen asiaan yhtä aikaa.

(''Lyhytkestoinen muisti''-käsitteen tilalle on tullut myös työmuisti. Sillä halutaan kuvata muistin toimintaa ja aktiivisuutta tiedon käsittelyssä.)

Monet arkipäivien uudet tilanteet vaativat tietoista harkintaa ja pohtimista. Uusissa tilanteissa muisti kuormittuu huomattavasti. Tällaisiin tilanteisiin sisältyy monia ongelmanratkaisun eri vaiheita. Niiden suorittamiseksi aikaisemmat tiedonkäsittelyvaiheet on pystyttävä pitämään mielessä. 

-Työmuisti voidaan ymmärtää järjestelmäksi jonka varassa tiettyyn tehtävään liittyvää tietoa pidetään aktivoituneena sen suorittamisen aikana.

Työmuisti on ihmisen tiedonkäsittelyjärjestelmän keskus. Se vastaa yksilön tietoisesta toiminnasta ja tarkkaavaisuuden suuntaamisesta. Se on vastuussa ihmisen päämäärään suuntautuvan toiminnan ohjaamisesta. Työmuisti auttaa kytkemään uuden tiedon mielekkööseen aikaisempaan tietoon. Työmuistia auttaa myös asiayhteys, joka aktivoi pitkäkestoisessa muistissa olevia asiaankuuluvia tietoja.

JA JATKAMME TAAS HUOMENNA pirteänä :----) i hope you enjoyed :P

Aistimuisti eli sensorinen muisti= aisteihin liittyvä lyhytkestoinen muisti. Vastaanottaa kaiken aistitiedon. Vain pieni osa vastaanotetuista tiedoista jatkaa eteenpäin käsiteltäväksi.
esim.

Ikoninen muisti: Kun sulkee silmänsä, voi vielä sekunnin ajan ''katsella'' nähtyä kuvaa. (Elikkäs näköaistin aistimuisti)

Kaikumuisti: Kuuloaistin aistimuisti on pidempi, noin 3 sekuntia, jotta ymmärtäisimme puhetta. Lauseen voi ikään kuin kuulla uudelleen. Tähän voisi liittää myös sen valikoivan tarkkaavaisuuden eli esim. istut luokassa ja kuuntelet opettajaa, ja viereisessä pöydässä erotat keskustelun lomasta oman nimesi, vaikka et ole tietoisesti kuunnellut pöydän keskustelua. Kaikumuistin avulla voit ikään kuin ''kelata'' uudelleen lauseen, jonka sinusta puhunut henkilö sanoi, vaikka olit alun perin suunnannut tarkkaavaisuutesi opetukseen. KÄTEVÄÄ!! ;)

Lisää tarkkaavaisuudesta...

Päälaenlohkossa yhdistyvät näkökentän alueelta saatava paikkatieto kuulojärjestelmän tuomaan tietoon ja tuntoaistin tuomaan tietoon kosketuksesta kehon  eri alueilla. Päälaenlohkon tehtävä on siis pitää yllä päällekkäisiä näkökentän, kehon ja äänikentän karttoja. Karttoja tarvitaan tarkkaavaisuuden suuntaamiseen tilassa. Aivojen kartat eivät kuitenkaan ole symmetrisiä. Vasemmassa päälaenlohkossa sijaitsee koko ajan päivittyvä kartta, joka sisältää tietoa oikeasta ääni- ja näkökentästä sekä koko kehosta. Siten vaurio vasemmassa päälaenlohkossa ei yleensä aiheuta toispuoleisia tarkkaavaisuusongelmia, mutta oikean lohkon kohdalla se onkin sitten eri juttu. Oikean puolen vaurioituessa voi tulle neglect-oireisto.

Neglect-oireisto-potilaat eivät havaitse eivätkä muista näkökentän, kehon ja äänikentän vasenta puolta ollenkaan vaan kiinnittää tarkkaavaisuutensa vain oikealle puolelle. Hän saattaa esim. meikata kasvoistaav vain oikean puolen, eikö edes huomaa unohtaneensa vasemman puolen eikä näe tässä mitään kummallista.

 Jaettu tarkkaavaisuus

=ihmisen kyky suunnata tarkkaavaisuus samanaikaisesti useampaan tehtävään. Tämä onnistuu helpoimmin, jos toinen/osa tehtävistä on hyvin harjoiteltu ja sen tekeminen on osittain automatisoitunut.

Samanaikaisten tehtävien suorittaminen helpottuu myös, jos eri tehtäviin tarvitaan eri aistijärjestelmiä. 

Tarkkaavaisuus

Orientaatio- eli suuntautumisreaktio
Eli tietoinen tarkkaavaisuutemme suuntautuu tahdostamme riippumatta sellaisiin ärsykkeisiin, jotka ovat hyvin voimakkaita. Orientaatiota ei voi estää ja se on turvallisuutemme kannalta välttämätön reaktio. Se keskeyttää minkä tahansa meneillään olevan tehtävän. (esim. pieru hiljaisessa koetilanteessa tms.) Tämä reaktio on hyvin alkukantainen ja se on lähes kaikilla kehittyneillä eläinlajeilla. Mitä voimakkaampi ärsyke on, sitä voimakkaamman orientaatioreaktion se aiheuttaa. 

Ääreishermosto koostuu somaattisesta ja autonomisesta hermostosta.
Keskushermosto eli aivot ja selkäydin.
Somaattinen hermosto= hermot, jotka tuovat aistinelimiltä aistimuksia keskushermostolle sekä keskushermostosta lihaksille viestejä vievät hermot.
Sympaattinen hermosto on autonomisen hermoston osa, joka aktivoituu stressi- ja liikuntatilanteessa, nostaa verenpainetta ja pulssia ja vähentää ruoansulatusjärjestelmän toimintaa.
Parasympaattinen hermosto on autonomisen hermoston osa, joka toimii lepotilassa tahdosta riippumatta, ohjaa ruoansulatusta ja monien rauhasten toimintaa ja laskee pulssia ja verenpainetta.
Autonominen eli vegetatiivinen hermosto on tahdosta riippumaton, elintoimintoja säätelevä hermoston osa, joka koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta.

Tahdonalainen tarkkaavaisuuden säätely

-Pystymme suuntaamaan tarkkaavaisuutemme vain tehtävän kannalta olennaisiin piirteisiin, vaikka tehtävään liittyisi muitakin ärsykkeitä.

Miten sisäiset mallit ja tehtävä vaikuttavat tarkaavaisuuteen?

Tarkkaavaisuuden säätely riippuu myös siitä, millaista ennakkotietoa ihmisellä on asiasta. Jos ihmisellä on valmiina asiaa koskevia sisäisiä malleja, hän voi suunnata tarkkaavaisuutensa huomattavasti paremmin olennaisiin asioihin kuin aloittelijat. Tarkkailun kannalta merkityksettömät asiat jäävät vähemmälle huomiolle, kun taas tehtävän kannalta olennaiset ilmiöt saavat tarkkailijan huomion kääntymään puoleensa.

-Ihmiset ovat hyvin erilaisia sen suhteen, kuinka hyvin he pystyvät säätelemään tarkkaavaisuuttaan tahdonalaisesti. 

Valikoiva tarkkaavaisuus

Jos joku sanoo jonkin tärkeän avainsanan, kuten oman nimemme, tarkkaavaisuus kohdistuu automaattisesti juuri tähän puhujaan. Tilannetta kutsutaan coctail-kutsu-ilmiöksi.

Valikoivaa tarkkaavaisuutta on tutkittu semmosilla kokeilla misä jonku pitää varjostaa jotai puhetta samalla ku toisesta kuulokkeesta kuuluu jotaki turhaa ripulia esim. venäjänkielinen säätiedotus. Viestin varjostaminen oli helpompaa, jos ei-tarkkailtu puhe erosi paljon tarkkailtavasta puheesta esim. jos se turha puhui eri kieltä tai oli eri sukupuolta tms. 

Tarkkaavaisuus ja aivot

Kaikki tieto on aluksi eriytymättömässä muodossa ja se on käsiteltävä ja ajlostettava ymmärrettävämpään muotoon.

1. Tiedon jalostuminen tapahtuu osittain tumakkeissa matkalla aistinelimestä kohti aivokuorta ja oasittain aivokuoren ja alempien tumakkeiden tai eri aivokuoren alueiden yhteistyönä.

2. Tiedon valikointi suhteessa tietoiseen tarkkaavaisuuteen. Vain osa tiedosta pääsee tietoisen havainnoinnin kohteeksi.

Tumake=aistinelimen ja aivokuoren välillä, esim. aivorungossa sijaitseva, runsaasti synapseja sisältävä keskittymä, jossa tietoa jalostetaan.

Otsalohkon inhibitio- eli estotoiminta pyrkii vähentämään ärsykkeiden mahdollisuutta kääntää tarkkaavaisuuttamme. (Aivot estävät sellaisia reaktioita ärsykkeisiin, jotka olisivat toiminnan tavoitteen kannalta haitallisia.) Otsalohkon inhibitio eli kyky estää turhaa tarkkaavaisuuden siirtymistä on olennainen tarkkaavaisuustaito. Otsalohkon aivotoiminnot voivat siis kontrolloida sitä, että ihminen ei turhaan hyppele asiasta toiseen. Puutteet tässä estävät sosiaalista toimintaa ja häiritsevät opiskelua ja työskentelyä. ADHD- kakaroilla havaitaan puutteita ja kehitysviivästymiä otsalohkojen toiminnassa. 

Äkillinen otsalohkon vaurio näkyy tarkkaavaisuusongelmina. Potilas kiinnittää huomionsa epäolennaisiin seikkoihin ja jää pohtimaan niitä. Potilas voi käyttäytyä hyvin erikoisella tavalla, sillä otsalohkojen estävä vaikutus eli inhibitio on heikentynyt. Tällöin otsalohkot eivät pysty estämään sosiaalisesti ei-toivottua käytöstä. Ihminen voi sanoa mitä mieleen juolahtaa ja puhua sopimattomia vaikka olis ollu Jeesus Nasaretilainen.

KOKEESEEN KERTAAMISTA :)

Sanaselityksiä ja sanahelinää

Bottom- up & top-down

ITE PIIRSIN PAINTILLA :)

Top-down: Mallit ja odotukset vaikuttavat aistihavaintoon.
Bottom-up: Havaintoa määrittää aistien informaatio ympäristöstä. Muokkaavat samalla malleja.

-Havaintoprosessissa molemmat toimivat yhtä aikaa, ylhäältä alas ja alhaalta ylös.











Rinnakkainen tiedonkäsittely: Esim. värin tai jonkun tietyn piirteen havaitsemiseen erikoistunut aivoalue toimii samaan aikaa esim. liikkeen havaitsemisen aivoalueen kanssa.

Aistitiedon matka aivoissa yms. aistiaivoituksia

Talamus: Valitsee, mikä aistitieto on riittävän tärkeää tietoiselle tasolle lähetettäväksi. Havaitsemiseen vaikuttavat myös ihmisen odotukset (top-down)

Talamuksesta aistitieto jatkaa aivokuorelle. Jokaisella aistijärjestelmällä on isoissa aivoissa omat primaariset vastinalueensa eli ensisijaiset alueet, joille viesti aisteista saapuu ensimmäisenä.

Aistinalueiden sijoittuminen aivokuorelle

Hermosolut

Hermosolut ovat viestin välittämiseen erikoistuneita soluja hermostossa. Ne ovat erikoistuneet erilaisiin tehtäviin.

Sensoriset hermosolut välittävät aistinelimistä tulevia viestejä keskushermostoon. 

Motoriset hermosolut vievät toimintakäskyjä lihaksiin.

Hermosolussa on solukeskus eli sooma. Siihen liittyy useita tuojaharakkeita eli dendriittejä, jotka välittävät hermosoluun sähköisen impulssin. Hermosolussa on vain yksi viejähaarake eli aksoni, jota pitkin tieto kulkee eteenpäin  seuraavan hermosolun vastaanottajahaarakkeeseen eli dendriittiin.

Synapsit ovat hermosolujen välisiä liitoskohtia, joiden yli sähköimpulssina kulkeva viesti siirtyy kemiallisesti. Synapsi on kahden hermosolun välinen kapea rako eli synapsirako. Synapsissa on rakkuloita, joissa syntyy välittäjäainetta. Välittäjäaineita vapautuu synapsirakoon.

Millainen rooli tietoisuudella on havaitsemisessa ja tarkkaavaisuudessa?
TIETOISUUS. Itse asiassa muotoilisin kysymyksen toisin päin: mikä rooli havaitsemisella ja tarkkaavaisuudella on tietoisuudessa? Olemme itse tietoisia vain 10% ympärillämme tapahtuvista asioista. Otsalohkomme pitää huolen siitä, ettei tietoisuutemme ylikuormitu kaikesta aisti-informaatiosta, jota sinne pääsee. Loput saapuvat vain piilotajuntaamme. Havaitseminen taas on juuri se 10% joka toimii tietoisuudestamme. Tietoinen havaitseminen plää pää

Millainen on muistin ja tietoisuuden välinen suhde?
Nemuokkaavat toisiaan.

Millaisia piilotajuisia prosesseja liittyy tietoisuuden syntymiseen?

Miten tietoisuus muuttuu unen aikana?

Miten huumeet muuttaa tietoisuutta?

jatkoa unconsciousmagicistä
vaahtokarkkikoe

Lapsille tehtiin julma koe, jossa heidät jätettiin kahdestaan yhden vaahtokarkin kanssa. Lapsilla oli kaksi vaihtoehtoa: yksi vaahtis silloin kun ne itse haluaa TAI kaksi, jos ne odottaa, vaahtokarkkimies tulee takaisin. Tutkimusten mukaan ne, jotka odotti, ovat onnellisempia aikuisiässä. Heillä on parempi työpaikka, he menestyivät paremmin pääsykokeissa ja he ovat terveempiä, kuin ne, jotka eivät jaksaneet odottaa miestä.

Ihmisenvaihdoskoe

En jaksa selittää miten se koe tehdään mutta siinä olis tarkotus tajuta että aivot ei pidä sitä todennäköisenä että se ihminen vaihtuisi. Aivot ei odota sellaisen tapahtuvan, joten ne ei huomaa sitä ollenkaan.

The magic of the unconscious
Tässä lauantaina kävin mummulla. Syötiin pullaa ja juoruttiin kaikista tosi tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista. Tuli puhetta dementiasta ja mummu kertoi, että jotkut vanhukset alkaa puhumaan rivoja. "Ennen rauhallisia olleet mummelitkin saattaa ruveta puhumaan niin rumia, että joutuu miettimään, mistä ne niin kamalia sanoja edes tietää", mummu sanoi. Mummun sanojen mukaan ohimolohkoihin (??) tulee joitain häiriöitä ja sen takia kiltit vanhukset muuttuvat rääväsuisiksi teineiksi. Itse ajattelen sillä olevan jotain tekemistä otsalohkon kanssa, joka suodattaa ainakin aistimuksista vain tärkeimmät tietoisuuteemme. Toimiiko otsalohko myös toisin päin? Pitäisikö sen suodattaa myös irstaammat ajatukset? (En nyt tiedä, liittyikö tämä nyt mitenkään mihinkään, mutta oli kiva huomata arkisessa aiheessa yhteyksiä psykologian kurssiimme, niin päätin jakaa asian täällä blogissa.) Ottakaa kantaa ;)

Sitten tämän tunnin asioihin. Videolla puhutaan siitä, että tietoisuuteen tulee tosi vähän infoa kaikista aistimuksistamme. Suuri osa toiminnoistamme tapahtuu suurempia ajattelematta, sisäiset mallit ohjaavat toimintojamme. Enhän nytkään mieti esim. kirjaiten paikkoja erikseen kirjoittaessani tätä. Aivot hoitaa sen tiedostamattani.
Usein puhutaan siitä, kuinka aika kuluu niin nopeasti. Ehkä se tuntuu siltä siksi, että niin paljon asioita tapahtuu tiedostamattamme. Pienenä lapsena aika tuntui hurjan pitkältä. Kesälomakin tuntui puolen vuoden pituiselta. Nyt ei kerennyt edes lomailla kunnolla, kun piti jo palata kouluu. Lapsena meillä ei tietenkään ole niin paljo sisäisiä malleja. Kaikki ei tapahdu niin automatisoidusti kuin nyt. Lapsen maailmassa tietoisuuteen siis tulee todennäköisesti enemmän informaatiota, tai siihen kiinnitetään enemmän huomiota. Otsalohko ei ole vielä niin harjaantunut tarpeettomien asioiden suodattamiseen. Tietoinen ajattelu vie enemmän energiaa. Siksi aivot pyrkivät toimimaan automaatilla. Lapset tarvitsevat enemmän unta kuin aikuiset. Hassua, eikö?

Muistijuttuja
Sensorinen muisti, työmuisti, säilömuisti. Työmuistissa äännesilmukka, komentoyksikkö ja avaruudellis (?)-visuaalinen lehtiö. Säilömuistissa on episodinen muisti, joka tallentaa tapahtumia ja semanttinen muisti, joka tallentaa asioiden merkityksiä.

Mysteeri
Tässä jaksossa on opittu jo monenlaisia asioita ihmisestä ja tietoisuudesta ja kaiken maailman reflekseistä. Aihe on mielenkintoinen, mutta tämä blogin kirjoittaminen on mielestäni aika tylsää...
Noniin.

Jakson pääpohdinta on tosi filosofinen. Tietoisuuden mysteeri. Tietenkin kysymyksestä on tehty vaikea, että se aiheuttaisi meissä filosofisia reaktioita ja ajatuksia.

Pohdinnan aloittelu....
Jaksossa on käyty nyt enimmäkseen aistien toimintaa ja erityisesti näköaistia läpi. Aistit ovat tärkein tietoisuutemme väline. Jos niitä ei olisi, mitään ei ikinä tapahtuisi. Ihminen tarvitsee aistiärsykkeitä pysyäkseen järjissään. Mielestäni filosofiassa tuhlataan aikaa mielen pohtimiseen. "Onko se olemassa ja jos on niin mistä se on tehty ja jos materialistisesti ajatellaan niin sitä ri ole olemassa jne ". Onko sillä väliä? Ihminen nyt on tietoinen niinkuin on. Piste.

Tietoisuus on aistien lähettämän informaation ja aivojen yhteistyötä. Ihmisen luonne, sisäiset mallit yms. tulevat sitten kasvatuksesta, ympäristöstä ja elämästä. Temperamentti ihmisillä on jo syntyessään, mutta se, miten se ilmenee, kehittyy myöhemmin omanlaisekseen ympäristön muokkaamana.

Eläin nimeltä ihminen
Ihmisellä on edelleen alkukantaisia refleksejä, kuten orientaatiorefleksi. On niistä toki edelleenkin enemmän hyötyä kuin haittaa.
Ihminen on jännä kokonaisuus. Toisaalta vaistojen ja refleksien varassa toimiva eläin, toisaalta ajatteleva ja luova olento, ihminen. Onko ihminen silti parempi kuin eläimet?
Monet asiat olisivat maailmassa paljon paremmin, jos ihmiset nyppisivät edelleen toistensa turkeista kirppuja ja asuisivat puissa. Saasteet, ilmyonmuutos, kaikki. Ja silti ihmiset kokisivat olevansa yhtä onnellisia kuin nyt, kun eivät tietäisi paremmasta. Mutta silti, evoluutio kehitti meille jättiaivot ja hurjan tietoisuuden ja täällä minäkin nyt kulutan aikaani tietoisuuden pohtimiseen. Ihminen.