The magic of the unconscious
Tässä lauantaina kävin mummulla. Syötiin pullaa ja juoruttiin kaikista tosi tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista. Tuli puhetta dementiasta ja mummu kertoi, että jotkut vanhukset alkaa puhumaan rivoja. "Ennen rauhallisia olleet mummelitkin saattaa ruveta puhumaan niin rumia, että joutuu miettimään, mistä ne niin kamalia sanoja edes tietää", mummu sanoi. Mummun sanojen mukaan ohimolohkoihin (??) tulee joitain häiriöitä ja sen takia kiltit vanhukset muuttuvat rääväsuisiksi teineiksi. Itse ajattelen sillä olevan jotain tekemistä otsalohkon kanssa, joka suodattaa ainakin aistimuksista vain tärkeimmät tietoisuuteemme. Toimiiko otsalohko myös toisin päin? Pitäisikö sen suodattaa myös irstaammat ajatukset? (En nyt tiedä, liittyikö tämä nyt mitenkään mihinkään, mutta oli kiva huomata arkisessa aiheessa yhteyksiä psykologian kurssiimme, niin päätin jakaa asian täällä blogissa.) Ottakaa kantaa ;)

Sitten tämän tunnin asioihin. Videolla puhutaan siitä, että tietoisuuteen tulee tosi vähän infoa kaikista aistimuksistamme. Suuri osa toiminnoistamme tapahtuu suurempia ajattelematta, sisäiset mallit ohjaavat toimintojamme. Enhän nytkään mieti esim. kirjaiten paikkoja erikseen kirjoittaessani tätä. Aivot hoitaa sen tiedostamattani.
Usein puhutaan siitä, kuinka aika kuluu niin nopeasti. Ehkä se tuntuu siltä siksi, että niin paljon asioita tapahtuu tiedostamattamme. Pienenä lapsena aika tuntui hurjan pitkältä. Kesälomakin tuntui puolen vuoden pituiselta. Nyt ei kerennyt edes lomailla kunnolla, kun piti jo palata kouluu. Lapsena meillä ei tietenkään ole niin paljo sisäisiä malleja. Kaikki ei tapahdu niin automatisoidusti kuin nyt. Lapsen maailmassa tietoisuuteen siis tulee todennäköisesti enemmän informaatiota, tai siihen kiinnitetään enemmän huomiota. Otsalohko ei ole vielä niin harjaantunut tarpeettomien asioiden suodattamiseen. Tietoinen ajattelu vie enemmän energiaa. Siksi aivot pyrkivät toimimaan automaatilla. Lapset tarvitsevat enemmän unta kuin aikuiset. Hassua, eikö?