Tarkkaavaisuus

Orientaatio- eli suuntautumisreaktio
Eli tietoinen tarkkaavaisuutemme suuntautuu tahdostamme riippumatta sellaisiin ärsykkeisiin, jotka ovat hyvin voimakkaita. Orientaatiota ei voi estää ja se on turvallisuutemme kannalta välttämätön reaktio. Se keskeyttää minkä tahansa meneillään olevan tehtävän. (esim. pieru hiljaisessa koetilanteessa tms.) Tämä reaktio on hyvin alkukantainen ja se on lähes kaikilla kehittyneillä eläinlajeilla. Mitä voimakkaampi ärsyke on, sitä voimakkaamman orientaatioreaktion se aiheuttaa. 

Ääreishermosto koostuu somaattisesta ja autonomisesta hermostosta.
Keskushermosto eli aivot ja selkäydin.
Somaattinen hermosto= hermot, jotka tuovat aistinelimiltä aistimuksia keskushermostolle sekä keskushermostosta lihaksille viestejä vievät hermot.
Sympaattinen hermosto on autonomisen hermoston osa, joka aktivoituu stressi- ja liikuntatilanteessa, nostaa verenpainetta ja pulssia ja vähentää ruoansulatusjärjestelmän toimintaa.
Parasympaattinen hermosto on autonomisen hermoston osa, joka toimii lepotilassa tahdosta riippumatta, ohjaa ruoansulatusta ja monien rauhasten toimintaa ja laskee pulssia ja verenpainetta.
Autonominen eli vegetatiivinen hermosto on tahdosta riippumaton, elintoimintoja säätelevä hermoston osa, joka koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta.

Tahdonalainen tarkkaavaisuuden säätely

-Pystymme suuntaamaan tarkkaavaisuutemme vain tehtävän kannalta olennaisiin piirteisiin, vaikka tehtävään liittyisi muitakin ärsykkeitä.

Miten sisäiset mallit ja tehtävä vaikuttavat tarkaavaisuuteen?

Tarkkaavaisuuden säätely riippuu myös siitä, millaista ennakkotietoa ihmisellä on asiasta. Jos ihmisellä on valmiina asiaa koskevia sisäisiä malleja, hän voi suunnata tarkkaavaisuutensa huomattavasti paremmin olennaisiin asioihin kuin aloittelijat. Tarkkailun kannalta merkityksettömät asiat jäävät vähemmälle huomiolle, kun taas tehtävän kannalta olennaiset ilmiöt saavat tarkkailijan huomion kääntymään puoleensa.

-Ihmiset ovat hyvin erilaisia sen suhteen, kuinka hyvin he pystyvät säätelemään tarkkaavaisuuttaan tahdonalaisesti. 

Valikoiva tarkkaavaisuus

Jos joku sanoo jonkin tärkeän avainsanan, kuten oman nimemme, tarkkaavaisuus kohdistuu automaattisesti juuri tähän puhujaan. Tilannetta kutsutaan coctail-kutsu-ilmiöksi.

Valikoivaa tarkkaavaisuutta on tutkittu semmosilla kokeilla misä jonku pitää varjostaa jotai puhetta samalla ku toisesta kuulokkeesta kuuluu jotaki turhaa ripulia esim. venäjänkielinen säätiedotus. Viestin varjostaminen oli helpompaa, jos ei-tarkkailtu puhe erosi paljon tarkkailtavasta puheesta esim. jos se turha puhui eri kieltä tai oli eri sukupuolta tms. 

Tarkkaavaisuus ja aivot

Kaikki tieto on aluksi eriytymättömässä muodossa ja se on käsiteltävä ja ajlostettava ymmärrettävämpään muotoon.

1. Tiedon jalostuminen tapahtuu osittain tumakkeissa matkalla aistinelimestä kohti aivokuorta ja oasittain aivokuoren ja alempien tumakkeiden tai eri aivokuoren alueiden yhteistyönä.

2. Tiedon valikointi suhteessa tietoiseen tarkkaavaisuuteen. Vain osa tiedosta pääsee tietoisen havainnoinnin kohteeksi.

Tumake=aistinelimen ja aivokuoren välillä, esim. aivorungossa sijaitseva, runsaasti synapseja sisältävä keskittymä, jossa tietoa jalostetaan.

Otsalohkon inhibitio- eli estotoiminta pyrkii vähentämään ärsykkeiden mahdollisuutta kääntää tarkkaavaisuuttamme. (Aivot estävät sellaisia reaktioita ärsykkeisiin, jotka olisivat toiminnan tavoitteen kannalta haitallisia.) Otsalohkon inhibitio eli kyky estää turhaa tarkkaavaisuuden siirtymistä on olennainen tarkkaavaisuustaito. Otsalohkon aivotoiminnot voivat siis kontrolloida sitä, että ihminen ei turhaan hyppele asiasta toiseen. Puutteet tässä estävät sosiaalista toimintaa ja häiritsevät opiskelua ja työskentelyä. ADHD- kakaroilla havaitaan puutteita ja kehitysviivästymiä otsalohkojen toiminnassa. 

Äkillinen otsalohkon vaurio näkyy tarkkaavaisuusongelmina. Potilas kiinnittää huomionsa epäolennaisiin seikkoihin ja jää pohtimaan niitä. Potilas voi käyttäytyä hyvin erikoisella tavalla, sillä otsalohkojen estävä vaikutus eli inhibitio on heikentynyt. Tällöin otsalohkot eivät pysty estämään sosiaalisesti ei-toivottua käytöstä. Ihminen voi sanoa mitä mieleen juolahtaa ja puhua sopimattomia vaikka olis ollu Jeesus Nasaretilainen.