koevastaus

Koevastaus

90%:n mysteeri

Ihminen eroaa muista eliöistä siinä, että se on tietoinen. Tietoinen ajatuksistaan, itsestään, muista. Ihminen on mielenkiintoinen kokonaisuus. Se on toisaalta vaistojen varassa toimiva eläin, toisaalta yhtälöitä ratkova ja omaa tietoisuuttaan pohtiva, ajatteleva, luova ja nimenomaan tietoinen olio. Ihmisillä on edelleen joitakin alkukantaisia refleksejä, kuten orientaatiorefleksi yms. turvallisuuden kannalta välttämättömät selkäytimestä tulevaat refleksit.

Jos ihmiseltä kysytään, miten tiedät olevasi tietoinen, hän vastaa luultavasti aistiensa perusteella saamillaan kokemuksilla. Aistit ovat ihmisen tiedostetun tietoisuuden kannalta tärkein asia. Ilman aistiärsykkeitä ihmisellä ei olisi mitään, ja se menettäisi järkensä. Muistin avulla ihminen muodostaa itsestään minäkuvan ja sisäiset mallit kaikkeen. Tietoisuus on siis aisti-informaation, muistin ja aivojen yhteistyön tulos. 

Tietoisuuden mysteeri. Miksi tietoisuus on askarruttanut kautta aikojen niin biologeja, psykologeja kuin filosofejakin? Tietoisuus on vaikeasti tutkittava ja hahmotettava aihe. Mysteerinä kuitenkin mielestäni pidetään sitä tiedostamatonta 90% osaa. Vain 10% ympäristömme aisti-informaatiosta siis on tietoisessa tarkkaavaisuudessamme. Otsalohko suodattaa aistiemme välittämistä viesteistä tietoisuuteemme vain tilanteen kannalta olennaiset seikat. Sisäiset mallit vaikuttavat myös havaitsemiseemme. 

90%:n mysteeristä on kuitenkin saatu monenlaista selville. Tiedostamatta tehtävät tietoiset asiat esimerkiksi kuuluvat mielestäni tähän. Esimerkiksi autolla ajaminen tapahtuu lähes tiedostamatta henkilöllä, joka on ajellut jo monta vuosikymmentä. Hänen ei tarvitse enää erikseen miettiä auton hallintaa, vaan voi keskittyä paremmin liikennetilanteiden arvioimiseen. Tätä kutsutaan jaetuksi tarkkaavaisuudeksi. Ihminen voi siis tehdä kahta tai useampaa asiaa yhtä aikaa. Tämä käy helpommin, jos toinen tehtävistä on hyvin harjoiteltu ja tapahtuu puoliautomaattisesti.

Tarkkaavaisuutta voi säädellä myös tietoisesti. Tarkkaavaisuuden säätely riippuu myös siitä, millaista ennakkotietoa tai mitä sisäisiä malleja ihmisellä on asiasta jo etukäteen. Jos hänellä on sisäisiä malleja jo valmiiksi, hän voi suunnata tarkkaavaisuutensa tehtävän kannalta olennaisiin asioihin paremmin kuin henkilö, jolle asia on kokonaan uusi.

Sisäiset mallit perustuvat siis muistiin, ja muisti on tietoisuuden kannalta erittäin tärkeä. Ilman muistia emme tietäisi keitä olemme, ketä muut ovat, emme oppisi taitoja, mitään ei tapahtuisi. Sen huomaa esimerkiksi alzheimer-potilaista, jotka eivät muistinsa heikkenemisen takia vaikuta taudin loppuvaiheessa enää lainkaan itseltään. Myös muistissa on näitä kiinnostavia tiedostamattomia osia. Ihminen kykenee muistamaan esimerkiksi motorisia toimintoja sen kummemmin miettimättä. Toiminnallisen muistin avulla opitut asiat tunnistaa siitä, että taidon sanallinen selittäminen on vaikeaa. Esimerkiksi kysymykseen ''kuinka hevosella ratsastetaan'' on hyvibn vaikea vastata, koska se on monien asioiden kokonaisuus. Silti se on kuitenkin mahdollista oppia tekemällä. Piilevä muisti on vähän samantapainen, esimerkiksi salasanan tai jonkin tunnusluvun muistaa tilanteessa, jossa sitä tarvitsee. Jos henkilöltä, jonka muistaminen on piilevää esim. pankkitunnuksen tai pin-koodin kohdalla, kysyy, mikä koodi on, hän ei muistaisi sitä. Kun hän tarvitsee koodia, hänellä ei ole ongelmia sen muistamisessa, koska hänen aivonsa muistavaat sormien liikeradan, joka tarvitaan koodin kirjoittamiseksi. 

Eniten tietoisuutta koskevassa mysteerissä minua on tämän jakson aikana eniten kiinnostaneet unet ja tietoisuus. Erityisesti kysymys, johon en ole saanut vastausta, mietityttää minua. Miten unen aikana voi olla tietoinen? Olen itse monesti unta nähdessäni tajunnut, että tämä onkin vain unta ja kyennyt jopa heräämään unesta, jos olen halunnut. Myös unihalvaukset mietityttävät minua. Unihalvauksessa mieli on hereillä, mutta keho ei. Unihalvauksessa siis ei pysty liikuttamaan eväänsäkään. Unihalvaukseen liittyy usein myös jonkin ''pahan läsnäolon'' tuntemus. Itse en ole unihalvausta koskaan saanut, mutta eräs ystäväni on saanut niitä usein. Hän kertoi nousseensa keskellä yötä istumaan eikä pysty liikuttamaan muuta kuin silmiään, ja silmänurkassaan hän oli näkevinään jotakin tummaa ja liikettä, vaikkei huoneessa varmasti ollut ketään. Miten tämmöiset ilmiöt voi selittää psykologisesti? Mietin, että voisiko tietoisen unen näkemisen ajankohta esimerkiksi juuri valveillaolon ja unen rajamailla. Toisaalta se ei ole kovin todennäköistä, sillä unta nähdään lähinnä rem-unen aikana, joka on valveusasteella valveustilaa huomattavasti matalemmalla. Siksi ''koiranunen'' aikana unen näkeminen olisi erittäin epätodennäköistä. Unen aikana ihminen ei kuitenkaan ole tietoinen. Siksi ilmiö on erittäin kummallinen. Miten voi olla tietoinen kun ei pitäsisi olla tietoinen?