tiivistelmä

on ulkoinen ja sisäinen motivaatio ja ne voi muuttua keskenään erilaisista syistä (esim. jos lapselle, joka tekee kotitöitä huvikseen alkaa antaa rahaa hän ei enää jaksa tehdä niitä vapaaehtoisesti.)
ulkoisesta motivaatiosta sisäiseksi motivaatioksi muuttumisessa on eri vaiheita: 1.pakotettu 2. melkeen kiinnostaa 3. kiinnostaa oikeesti 4. omatoiminen ja motivoitunut henkilö

koevastaus

Koevastaus

90%:n mysteeri

Ihminen eroaa muista eliöistä siinä, että se on tietoinen. Tietoinen ajatuksistaan, itsestään, muista. Ihminen on mielenkiintoinen kokonaisuus. Se on toisaalta vaistojen varassa toimiva eläin, toisaalta yhtälöitä ratkova ja omaa tietoisuuttaan pohtiva, ajatteleva, luova ja nimenomaan tietoinen olio. Ihmisillä on edelleen joitakin alkukantaisia refleksejä, kuten orientaatiorefleksi yms. turvallisuuden kannalta välttämättömät selkäytimestä tulevaat refleksit.

Jos ihmiseltä kysytään, miten tiedät olevasi tietoinen, hän vastaa luultavasti aistiensa perusteella saamillaan kokemuksilla. Aistit ovat ihmisen tiedostetun tietoisuuden kannalta tärkein asia. Ilman aistiärsykkeitä ihmisellä ei olisi mitään, ja se menettäisi järkensä. Muistin avulla ihminen muodostaa itsestään minäkuvan ja sisäiset mallit kaikkeen. Tietoisuus on siis aisti-informaation, muistin ja aivojen yhteistyön tulos. 

Tietoisuuden mysteeri. Miksi tietoisuus on askarruttanut kautta aikojen niin biologeja, psykologeja kuin filosofejakin? Tietoisuus on vaikeasti tutkittava ja hahmotettava aihe. Mysteerinä kuitenkin mielestäni pidetään sitä tiedostamatonta 90% osaa. Vain 10% ympäristömme aisti-informaatiosta siis on tietoisessa tarkkaavaisuudessamme. Otsalohko suodattaa aistiemme välittämistä viesteistä tietoisuuteemme vain tilanteen kannalta olennaiset seikat. Sisäiset mallit vaikuttavat myös havaitsemiseemme. 

90%:n mysteeristä on kuitenkin saatu monenlaista selville. Tiedostamatta tehtävät tietoiset asiat esimerkiksi kuuluvat mielestäni tähän. Esimerkiksi autolla ajaminen tapahtuu lähes tiedostamatta henkilöllä, joka on ajellut jo monta vuosikymmentä. Hänen ei tarvitse enää erikseen miettiä auton hallintaa, vaan voi keskittyä paremmin liikennetilanteiden arvioimiseen. Tätä kutsutaan jaetuksi tarkkaavaisuudeksi. Ihminen voi siis tehdä kahta tai useampaa asiaa yhtä aikaa. Tämä käy helpommin, jos toinen tehtävistä on hyvin harjoiteltu ja tapahtuu puoliautomaattisesti.

Tarkkaavaisuutta voi säädellä myös tietoisesti. Tarkkaavaisuuden säätely riippuu myös siitä, millaista ennakkotietoa tai mitä sisäisiä malleja ihmisellä on asiasta jo etukäteen. Jos hänellä on sisäisiä malleja jo valmiiksi, hän voi suunnata tarkkaavaisuutensa tehtävän kannalta olennaisiin asioihin paremmin kuin henkilö, jolle asia on kokonaan uusi.

Sisäiset mallit perustuvat siis muistiin, ja muisti on tietoisuuden kannalta erittäin tärkeä. Ilman muistia emme tietäisi keitä olemme, ketä muut ovat, emme oppisi taitoja, mitään ei tapahtuisi. Sen huomaa esimerkiksi alzheimer-potilaista, jotka eivät muistinsa heikkenemisen takia vaikuta taudin loppuvaiheessa enää lainkaan itseltään. Myös muistissa on näitä kiinnostavia tiedostamattomia osia. Ihminen kykenee muistamaan esimerkiksi motorisia toimintoja sen kummemmin miettimättä. Toiminnallisen muistin avulla opitut asiat tunnistaa siitä, että taidon sanallinen selittäminen on vaikeaa. Esimerkiksi kysymykseen ''kuinka hevosella ratsastetaan'' on hyvibn vaikea vastata, koska se on monien asioiden kokonaisuus. Silti se on kuitenkin mahdollista oppia tekemällä. Piilevä muisti on vähän samantapainen, esimerkiksi salasanan tai jonkin tunnusluvun muistaa tilanteessa, jossa sitä tarvitsee. Jos henkilöltä, jonka muistaminen on piilevää esim. pankkitunnuksen tai pin-koodin kohdalla, kysyy, mikä koodi on, hän ei muistaisi sitä. Kun hän tarvitsee koodia, hänellä ei ole ongelmia sen muistamisessa, koska hänen aivonsa muistavaat sormien liikeradan, joka tarvitaan koodin kirjoittamiseksi. 

Eniten tietoisuutta koskevassa mysteerissä minua on tämän jakson aikana eniten kiinnostaneet unet ja tietoisuus. Erityisesti kysymys, johon en ole saanut vastausta, mietityttää minua. Miten unen aikana voi olla tietoinen? Olen itse monesti unta nähdessäni tajunnut, että tämä onkin vain unta ja kyennyt jopa heräämään unesta, jos olen halunnut. Myös unihalvaukset mietityttävät minua. Unihalvauksessa mieli on hereillä, mutta keho ei. Unihalvauksessa siis ei pysty liikuttamaan eväänsäkään. Unihalvaukseen liittyy usein myös jonkin ''pahan läsnäolon'' tuntemus. Itse en ole unihalvausta koskaan saanut, mutta eräs ystäväni on saanut niitä usein. Hän kertoi nousseensa keskellä yötä istumaan eikä pysty liikuttamaan muuta kuin silmiään, ja silmänurkassaan hän oli näkevinään jotakin tummaa ja liikettä, vaikkei huoneessa varmasti ollut ketään. Miten tämmöiset ilmiöt voi selittää psykologisesti? Mietin, että voisiko tietoisen unen näkemisen ajankohta esimerkiksi juuri valveillaolon ja unen rajamailla. Toisaalta se ei ole kovin todennäköistä, sillä unta nähdään lähinnä rem-unen aikana, joka on valveusasteella valveustilaa huomattavasti matalemmalla. Siksi ''koiranunen'' aikana unen näkeminen olisi erittäin epätodennäköistä. Unen aikana ihminen ei kuitenkaan ole tietoinen. Siksi ilmiö on erittäin kummallinen. Miten voi olla tietoinen kun ei pitäsisi olla tietoinen?

Asioiden hahmottaminen kokonaisuuksina

Työmuistin kapasiteettirajoituksia voidaan kiertää hahmottamalla asioita suurempina kokoniasuuksina. Tietoa tai aistintilaa, joka mielletään kerralla kokonaisuudeksi, kutsutaan hahmotusyksiköksi. Hahmotusyksikköjä on Millerin mukaan 7 (+ tai -2). 

Lyhytkestoisen muistin kapasiteetti on vähän pienempi silloin, kun hahmotusyksiköt ovat suurempia. (Esim sanojen sijasta on täytynyt muistaa lause tms.)

Vaikka hahmotusyksikköjä on rajallinen määrä, joillakin asiantuntijoilla ne saattavat olla hyvin monimutkaisia ja sisältää paljon tietoa. Tällöin lyhytkestoisen muistin kapasiteettirajoituksia on mahdollista kiertää.

Hahmotusyksikön suuruus on suhteellinen asia, koska se riippuu, kuinka suurina kokonaisuuksina ihminen pystyy käsittelemään asiaa mielessään. 

Kuormittuu helposti

Mikäli tehtävän suorittaminen edellyttää useamman hahmotusyksikön käsittelyä yhtä aikaa, saattaa se johata tiedonkäsittelytason ylikuormitumiseen ja suoritustason laskuun.

Mitä enemmän henkisiä voimavaroja joudutaan käyttämään esim. tunteiden hallitsemiseen, sit vähemmän resursseja on käytössä itse ongelmanratkaisuun. 

Asiantuntijan  työmuistin kapasiteetti on kehittynyt harjoittelun avulla, eli amatööreillä menis keskittymiseen hirveest kaikkea mutta ammattilaisilla jää kapasiteettia johonki muuhunki. (esim. se esiintyjävertaus kirjasta)

Hyvin kehittyneiden automatisoituneiden toimintamallien avulla tietyn alan asiantuntija pystyy hahmottamaan aloittelijaa laajemman tietomäärän yhdeksi kokonaisuudeksi.

Työmuistia tarvitaan ohjaamaan ja säätelemään hetkestä toiseen etenevää tiedonkäsittelyä sekä pitämään tehtävään liittyvä teitoa aktiivisena.

Työmuistin osajärjestelmät

Työmuistiin kuuluu kolme toisistaan suhteellisen riippumatonta osajärjestelmää, joissa voidaan käsitellä prosessin aikana tarvittavaa informaatiota.

Komentoyksikkö on eräänlainen keskusmuisti. Se on toiminnoista vastaava yksikkö.

Äännesilmukka eli fonologinen silmukka käsittelee ja tallentaa kuulohavaintoja. (äännesilmukassa äänteet kulkevat hetken, mutta katoavat sitten kuormittamasta muistia seuraavaan asiaan siittyttäessä.)

Visuaalis-avaruudellinen lehtiö käsittelee ja tallentaa näköhavaintoja. (ikään kuin luonnoslehtiö, johon koko ajan piirretään nykyhetken kuvaa ja sitten sivu repäistään pois ja aletaan piirtää uutta kuvaa.)

Nämä järjestelmät ovat ''luonnosmaisia'', nopeita ja niitä voi hetken kuluttua vielä ''lukea'', mutta sitten ne häviävät. 

Tapahtumapuskuri yhdistä äännesilmukkaan, visuaalis-avaruudellisen lehtiöön ja pitkäkestoiseen muistiin liittyvää tietoa.

Komentoyksikkö

Työmuistin keskuksena on kontrolloidusta tarkkaavaisuudesta vastaava järjestelmä, komentoyksikkö.

Se vastaa tarkkaavaisuuden suuntaamisesta, toiminnan ohjaamisesta ja tulevan toiminnan suunnittelusta. Tarvittaessa komentoyksikkö pyrkii laajentamaan tiedonkäsittelyn kapasiteettia hakemalla tietoa suoraan pitkäkestoisesta muistista.

Komentoyksikköä palvelevat alajärjestelmät

Äännesilmukan tehtävänä on äänteellisen, akustisen ja puheeseen liittyvän tiedon ylläpito ja käsittely. Se käsittelee tietoa pelkästään äänteiden perusteella (ei sisällön).

Se helpottaa monimutkaisen puheen tai tekstin ymmärtämistä, koska se säilyttää lauseen ihmisen mielessä sen esiintymisen aikana. Omalta osaltaan äännesilmukka siis laajentaa työmuistin kapasiteettia.

Visuaalis-avaruudellinen lehtiö säilyttää ja käsittelee avaruudellista ja visuaalista informaatiota. Se on kuitenkin paljon laajempi kuin ikoninen muisti. Se pitää muotoon ja väriin liittyvää tietoa aktiivisena työmuistissa. Se toimii myös ''sisäisenä piirturina'', joka käsittelee avaruudelliseen tilaan ja liikkeisiin liittyvää tietoa. 

TYÖMUISTIN TEHTÄVÄON TOIMIA VALOKEILANA, JOKA NOSTAA IHMISEN MIELESSÄ JJOITAKIN ASIOITA TIETOISEN TARKKAAVAISUUDEN KOHTEEKSI :)

MUISTI

Muistin hermostollinen perusta

Eli lyhyesti sanottuna muisti perustuu hermosoluissa tapahtuviin muutoksiin. 

Tutkimusselostusta: 1980 joku ukko kokeili tämmöstä: Kanin silmään puhallettiin ilmaa ja se räpytti silmää mutta ku se yhistetitin ääneenn nii se älys jo aikasemmin laittaa sen silmän kiinni ;) Tutkijat havaitsivat muutoksia pikkuaivojen keskiosassa sijaitsevassa hermosolurakenteessa. Jos ääneen ehdollistuneen jäniksen aivoista tuhosi kyseisen hermosolurakenteen, opittu ehdollistuma hävisi. 

Pikkuaivojen lisäksi muita muistin kannalta tärkeitä aivojen osia ovat amygdala ja hippokampus. Amygdala liittää tunteen tapahtumaan. Esim jos joku ihminen pitää vaikkapa koiran haukuntaa epämiellyttävänä, ei amygdalan vaurioitumisen jälkeen ajattele siinä olevan mitään pahaa. Hippokampus siirtää aistien välittämän tiedon lyhytkestoisesta pitkäkestoiseen muistiin. Hipokampuksen vaurioituminen vie yleensä kyvyn tallentaa uusia muistikuvia. Nämä henkilöt oppivat kuitenkin motorisia toimintoja kuten pelaamaan tennistä, mutta eivät jälkeenpäin muista pelanneensa tennistä.

HERMOSOLUISSA TAPAHTUVAT MUUTOKSET OVAT MUISTIN PERUSTA. (iankaikkisesti aamen.)

Hermoverkoissa välittyvät sähköiset impulssit saavat aikaan uusia muistijälkiä aivoihin ja aktivoivat samall aiempia muistijälkiä.

Lyhytkestoinen muisti perustuu nopeaan aktiviteettiin toisiinsa liittyvissä hermosoluissa. (??? SUOMENTAKAA)

Pitkäkesstoisen muistin taustalla on pysyviä muutoksia soluissa. Hermoston aktivoituessa pitkään ja useaan kertaan solun aksoni (=viejähaarake) haaroittuu --> hermosolujen välille syntyy uusia synaptisia yhteyksiä ja synapsien pinta-ala voi suurentua.

Oppiminen merkitsee myös turhien hermosoluyhteyksien karsiutumista.

Muistin keskeinen osa on aivokuori, joka vastaa eri aistien välittämän tiedon käsittelystä ja tallentamisesta. 

Hermoimpulssit välittyvät aivokurkiaisen kautta aivopuoliskosta toiseen. 

Ihmisen tiedonkäsittelyn rajoitukset

Ihmisellä on vain rajalliset mahdollisuudet käsitellä tietoa mielessään. Ihmisen tiedonkäsittelyjärjestelmä ylikuormittuu tilanteissa, joissa meidän on kiinnitettävä huomiomme moneen asiaan yhtä aikaa.

(''Lyhytkestoinen muisti''-käsitteen tilalle on tullut myös työmuisti. Sillä halutaan kuvata muistin toimintaa ja aktiivisuutta tiedon käsittelyssä.)

Monet arkipäivien uudet tilanteet vaativat tietoista harkintaa ja pohtimista. Uusissa tilanteissa muisti kuormittuu huomattavasti. Tällaisiin tilanteisiin sisältyy monia ongelmanratkaisun eri vaiheita. Niiden suorittamiseksi aikaisemmat tiedonkäsittelyvaiheet on pystyttävä pitämään mielessä. 

-Työmuisti voidaan ymmärtää järjestelmäksi jonka varassa tiettyyn tehtävään liittyvää tietoa pidetään aktivoituneena sen suorittamisen aikana.

Työmuisti on ihmisen tiedonkäsittelyjärjestelmän keskus. Se vastaa yksilön tietoisesta toiminnasta ja tarkkaavaisuuden suuntaamisesta. Se on vastuussa ihmisen päämäärään suuntautuvan toiminnan ohjaamisesta. Työmuisti auttaa kytkemään uuden tiedon mielekkööseen aikaisempaan tietoon. Työmuistia auttaa myös asiayhteys, joka aktivoi pitkäkestoisessa muistissa olevia asiaankuuluvia tietoja.

JA JATKAMME TAAS HUOMENNA pirteänä :----) i hope you enjoyed :P

Aistimuisti eli sensorinen muisti= aisteihin liittyvä lyhytkestoinen muisti. Vastaanottaa kaiken aistitiedon. Vain pieni osa vastaanotetuista tiedoista jatkaa eteenpäin käsiteltäväksi.
esim.

Ikoninen muisti: Kun sulkee silmänsä, voi vielä sekunnin ajan ''katsella'' nähtyä kuvaa. (Elikkäs näköaistin aistimuisti)

Kaikumuisti: Kuuloaistin aistimuisti on pidempi, noin 3 sekuntia, jotta ymmärtäisimme puhetta. Lauseen voi ikään kuin kuulla uudelleen. Tähän voisi liittää myös sen valikoivan tarkkaavaisuuden eli esim. istut luokassa ja kuuntelet opettajaa, ja viereisessä pöydässä erotat keskustelun lomasta oman nimesi, vaikka et ole tietoisesti kuunnellut pöydän keskustelua. Kaikumuistin avulla voit ikään kuin ''kelata'' uudelleen lauseen, jonka sinusta puhunut henkilö sanoi, vaikka olit alun perin suunnannut tarkkaavaisuutesi opetukseen. KÄTEVÄÄ!! ;)